Maalämpö on yksinkertaisuudessaan maahan tai vesistöön varastoitunutta aurinko- tai geotermistä energiaa. Siis uusiutuvaa energiaa parhaimmillaan. Suomessa aurinkoenergian lämmittävä vaikutus ulottuu reiluun kymmeneen metriin. Vesistöihin sekä vaakasuoraan asetettavat keruupiirit hyödyntävät nimenomaan aurinkoenergiaa. Pystysuorat porakaivot puolestaan käyttävät geotermistä lämpöenergiaa.
Vesistön pohjassa tai maaperässä ei tietenkään ole niin lämmintä, että sillä talon lämmittäisi. Siksi maalämpöjärjestelmissä on maalämpöpumput, jotka tiivistävät ja siirtävät saadun lämpöenergian keruupiiristä lämpövaraajaan.
Keruupiirivaihtoehdot
Maalämpöä voidaan kerätä vesistöstä, maaperästä tai kallioperästä. Vesistöön asennettava keruupiiri kiinnitetään pohjaan vähintään kolmen metrin syvyyteen, jotta se pysyy aina sulassa vedessä. Virtaavaan veteen asentaminen ei kuitenkaan ole kovin hyvä vaihtoehto. Vesistöön asennettavalle keruupiirille tarvitaan aina vesialueen omistajan lupa.
Maaperään asennettava keruupiiri kaivetaan pihaan, mikä vaatii tontilta kokoa. Aivan pienelle pihalle ei pystytä tekemään tarvittavan kokoista asennuskuoppaa. Keruupiiri ei vaikuta puutarhan hoitoon tai istutuksiin. Se soveltuu kaikille maalajeille soraharjuja lukuun ottamatta. Maaperän kosteuspitoisuus ja lämmönjohtavuus ovat lämmönkeruussa avainasemassa, joten ne vaikuttavat myös keruupiirin mitoitukseen.
Kallioperään asennettavalle keruupiirille täytyy porata lämpökaivo. Lämpökaivo on pystysuora, yleensä jopa satoja metrejä syvä kapea reikä, johon keruupiiri sijoitetaan. Lämpökaivo on nykyään yleisin lämmönkeruutapa, vaikka sen kustannukset ovatkin suuremmat kuin maaperään asennettavalla keruupiirillä. Lämpökaivon hyviä puolia ovat vähäinen tilan tarve, suurempi energiansaanti putkimetriä kohden, routimattomuus sekä helppo ilmattavuus.
Lämmön siirtyminen maasta keruupiiriin ja edelleen sisätilaan
Keruupiirissä kiertää nestettä, johon ympäröivän maan tai veden lämpö sitoutuu. Neste on bioetanolin ja veden sekoitusta, jonka jäätymispiste on -17°C. Lämmennyt neste kulkee maalämpöpumppuun, jossa se kohtaa höyrystimessä olevan kylmäaineen. Kylmäaine höyrystetään maalämmön avulla. Höyry ajetaan lauhduttimeen, jossa se tiivistyy jälleen nesteeksi. Tämä neste kiertää rakennuksessa joko lattialämmityksessä tai vesikiertoisessa patteristossa. Lämpönsä luovuttanut keruupiirin neste puolestaan jatkaa matkaansa uudelle kierrokselle keräämään lämpöä.
Millaiseen kohteeseen maalämpö sopii?
Maalämpö tuo suurimmat säästöt lämmityskuluihin suurissa kohteissa. Tällä hetkellä maalämpöjärjestelmiä asennetaan eniten uudiskohteisiin, mutta myös vanhan vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän pystyy päivittämään maalämpöön. Monet öljyn hinnan noususta huolestuneet asukkaat ovatkin vaihtaneet öljylämmityksensä maalämpöön.
Lue lisää maalämmön käyttöönotosta vanhaan taloon.